Etsi

Heimopäällikkö Jani Puustisen ”avovesiblogi”

Vesi on aina ollut minulle mieluinen ja tärkeä elementti, vaikka edelleen hieman "pelkään" avovesiä sen verran, että muistan kunnioittaa sen voimaa. Kokeilin avovesiuintia ensimmäisen kerran virallisesti kaksi vuotta sitten. Olin tuolloin kylmiltäni ilmoittautunut avovesiuinnin SM-kilpailuun. Ajattelin, että sinne vain, osaanhan mä uida varsinkin näitä pitkiä matkoja. Silloin en vielä osannut aavistaa, että avovedessä uiminen olisi jotenkin niin paljon erilaista kuin uimahalleissa.

Olen harrastanut uintia säännöllisesti lapsesta asti aina tänne "aikuis" mastersikään saakka. Vaikka olen kehittynyt uimarina, avovesiuinti on silti lajina aivan toinen kuin halliuinti. Ensimmäiset avovesiuintikerrat  oli lyhyitä pyrähdyksiä noin 3C° asteen vedessä vajavaisilla varustuksilla.(kylmässä merivedessä.) 
Seuraavat  muutamat kerrat uin alkukesästä selvästi lämpimämmässä järvivedessä Littoistenjärvellä ja näiden tuomien treenikertojen ja ”oppien” jälkeen olikin jo mielestäni "valmis"  tuohon avovesikilpailuun.


Nuo ensimmäiset järviuintikerrat opettivat jo paljon minulle vaikka en läheskään vielä tiennyt mitä kaikkea pitää opetella ja huomioida avovesille saatikka kun mennään mereen. Nuo muutamat kerrat oli yllättäen onnistuneita kokemuksia ja ennen kaikkea hyviä treeni kertoja  ja sai minut tutkimaan asiaa lisää kokeneemmilta avovesiuimareilta. Kisat menivätkin sitten loppu kesästä enemmän kuin yläkanttiin, vaikka kisatilanne oli poikkeuksellisen stressaava minulle kokeneelle kilpailijalle (hallipuolelta). Kaikki rutiinit ja kisan kulku yms oli samalla täysin uutta minulle ja olin ensi kertaa epävarma mitä tehdä ja milloin kisan edetessä. Kisat ovat aina jännittäviä, puhumattakaan kun kyseessä on haastavat olosuhteet. Merivesi oli tuolloin todella kylmää(17C°). Kisan alussa meinasi iskeä pieni paniikki, että miten ihmeessä pystyn suunnistamaan maaliin saakka ja ennen kaikkea usko horjui omien voimien suhteen joka varmasti johtui osittain kylmyydestä ja meren tuomasta pelkokertoimesta. Uin hetken kisan alkuun ihan perus pk-vauhtista vaparia ja sain itseni rauhoiteltua henkisesti ja kas kummaa se minun tyypillinen rento liukuva vapari löytyi. Meriveteen "tarkoitettu" hengitysrytmi ja suunnistustaito löytyi yllättäen ja selvisin kisasta yli odotusten.


Luonnonvesissä treenatessa minun pitää joka kerta ennen rauhoittaa keho sekä totutella mahdolliseen viileään uimaveteen. Mielestäni avovesiuinnissa täytyy olla nöyrä. Jokainen päivä jokainen keli sekä jokainen vesistö ja jopa se entuudestaan tuttu reitti on joka kerta erilainen ja voi yllättää (esim uppotukki). Uidessa on oltava rauhallinen, hyvä ja varma olo. Liikkeelle lähdöt otan rauhallisesti ja totuttelen veden lämpötilaan, (kylmä vesi salpaa helposti hengityksen) jonka jälkeen liikeradat auki kevyillä drilleillä.


Silloin kun tuttu ja turvallinen uintirytmi löytyy ja mieli on rauhallinen, niin uinti on todella nautinnollista varsinkin ulkoilmassa ja luonnon vesissä. Avovedessä olen joka kerta vapaa uusiin seikkailuihin.


AVOVESIUINTIVARUSTEET


Märkäpuku
En mielelläni ui avovedessä ilman märkäpukua. Märkäpuku kelluttaa sen verran, että se tuo turvallisen olon. Märkäpuku myös lämmittää kehon, mikä sitten taas mahdollistaa viileämmissä vesissä uimisen.


Kilpailussa on säännöt märkäpuvun käyttöön:
Märkäpuku on pakollinen alle 17-asteisessa vedessä ja suositeltavaa alle 22C° 
Märkäpuku on kielletty, jos veden lämpötila on reitin etäisimmässä kohdassa 60 cm:n syvyydessä vähintään 22C°.


Uimapuku
Treeneissä puen märkäpuvun alle ihan normaalit uikkarit.


Uimalasit
Avovesi -uimalaseja myydään erikseen, mutta itse olen uinut hallissa ja avovedessä samoilla laseilla. Tärkeintä on, etteivät lasit falskaa ja tuntuvat miellyttäviltä päässä. Kirkkaissa vesissä, esimerkiksi ulkomailla, tummemmat lasit voisivat olla ihan järkevät, mutta itse en ole kokenut tarpeelliseksi.


Uimalakki, käsineet ja sukat
Olen käyttänyt avovedessä mahdollisimman kirkkaan väristä uimalakkia, että erottuisin vedestä paremmin. Kylmiin vesiin myydään erikseen ihan sellaisia kypärälakkiversioita, jotka lämmittävät vielä paremmin. Myös uintikäsineitä ja -sukkia on olemassa.


Turvallisuusvarusteet: uimarinpoiju
Uimarin poiju on kahdestakin eri syystä tärkeä varuste avovesiuimarille. Pelkkä kirkkaan värinen uimalakki ei riitä ja näin ollen pienessäkin aallokossa voi olla vaikea erottaa uimaria. Toinen uimarinpoijun tärkeä tehtävä on olla turvana, jos vedessä tulee paniikkikohtaus, suonenveto tai kramppi, niin poijun päällä voi levätä ja kerätä voimia.

VINKIT AVOVESIUINTIIN


Älä ui yksin avovedessä
Yksin ei kannata mennä uimaan avovesiin Jos kuitenkin menet yksin, niin pysyttele rannan tuntumassa ja ui rantaviivan myötäisesti. Jos itse olen mennyt yksin uimaan, niin yleensä olen värvännyt jonkun rannalle katsomaan hieman minun perään.


Lämmittele ennen avovesiuintia
Avovesiuinnissa tämän merkitys korostuu. Jos et ole lämmitellyt, niin keho voi reagoida voimakkaammin kylmään veteen.


Totuttele veteen
Mene veteen rauhallisesti ja anna itsellesi aikaa sopeutua veden lämpötilaan. Laita pää pinnan alle ja puhaltele muutamia kertoja veteen. Ennen varsinaista uintitreeniä ota muutamia vetoja ja drillejä. Minulle rennoin uintivauhti on sellainen, että hengitän joka kolmannella ja tämä helpottaa myös suunnistamista kun näkee molemmille puolille missä mennään.


Rauhallinen ja nöyrä
Avovedessä ei kannata lähteä ylittämään itseään yli rajojen. Itse pyrin uimaan avovedessä aina vähän rauhallisemmin kuin altaassa. Tärkeää on, että hengitysrytmi on tasainen mikäli et saa keuhkoja toimimaan niin hengittäminen saattaa muuttua vaivalloiseksi ja tuntuu kuin märkäpuku painaisi keuhkoja kasaan. itse en ole koskaan saanut ihan kunnollista paniikkia, mutta onhan sitä jonkun kerran pelästynyt rannan tuntumassa johonkin outoon esineeseen. Heti, jos hengittäminen tuntuu vaikealta, kannattaa hidastaa vauhtia, nostaa pää pintaan ja potkia vaikka hetken selällään. Tämän jälkeen uusi yritys aivan kaikessa rauhassa. Pitää muistaa, että avovedessä ei koskaan kannata alkaa leikkimään mitään sankaria.


Suunnistaminen
Avovedessä uiminen ei onnistu samalla tavalla suoraan kuin altaassa, vaan eteneminen vaatii suunnistamista. Monessa paikassa veteen on laitettu poijuja, jotka helpottavat vedessä suunnistamista, mutta jos poijuja ei ole, niin kannattaa ottaa rannasta jokin kiintopiste, jota kohti ui. Avovedessä on usein myös pientä aallokkoa, joka tekee hengittämisestä ja suunnistamisesta haastavampaa, tämä kannattaa ottaa huomioon. Uintipaikaksi kannattaa valita sellainen, missä ei ole veneliikennettä, ettei tarvitse pelätä jäävänsä alle (veneilijän on lähes mahdoton nähdä uimaria vedessä!). Tämänkin vuoksi rantaviivan tuntumassa uiminen on turvallisinta. Ja vielä lopuksi, kannattaa kysellä muilta lajin harrastajilta hyviä uimapaikkoja.

K2On Turun avovesi -kurssit myynnissä kauttamme täällä.

Jani Puustinen, Heimopäällikkö, K20

Etsi

Suomi
Suomi